Yksi digitaalisen tekniikan käytettävyysongelmista
konkretisoituu kodeissamme televisio-dvd-digiboksi
-yhdistelmässä. Myös eri kulttuurien erot tulisi
huomioida tuotteiden suunnittelussa entistä paremmin.
2000-luvulla on oivallettu, miten kulttuurisesti heterogeeninen meidän digitalisoitu maailmankylämme onkaan. Länsimaisen teknologian onnistunut vienti uusille alueille vaatii syvällistä ymmärrystä kohdemaiden kulttuureista.
Suomessa esimerkiksi matkapuhelimien ja hissien suunnittelussa huomioidaan paitsi käytettävyys myös kulttuurit. Kiinnostus monikulttuurista suunnittelua kohtaan on myös muilla aloilla kasvanut sitä mukaa kun kehittyvien maiden taloudelliset resurssit ovat lisääntyneet.
Kun käytettävyyteen erikoistunut professori Sari Kujala aloitti 90-luvulla perehtymisen käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun, kulttuurinäkökulmaa ei vielä huomioitu.
Vielä nykyäänkin usein pidetään riittävänä, että matkapuhelimen väri, kieli ja symbolit ovat kohdemaan kulttuurin mukaisia.
- Nyt aihetta on jo tutkittu enemmän. Jotta pystyttäisiin varmistamaan käytettävyys ja positiivinen käyttäjäkokemus yli kulttuurirajojen, tarvitaan tietoa käyttäjien arvoista ja toimintatavoista, sanoo Kujala.
TTY opettaa monikulttuurista suunnittelua ainoana yliopistona Suomessa. Tutkimusprojektien, kuten koneautomaation tuotekehitykseen paneutuvan Kasteen ja käyttäjäkokemuksen arviointia ja suunnittelua tarkasteleva Suxesin tavoitteena on tukea yrityksiä kansainvälistymään.
Mikään teknologia ei ole globaalisti hyvää tai pahaa. Monikulttuurisessa suunnittelussa pyritään kehittämään kulttuurineutraaleja tuotteita, joista taas on helppo lokalisoida omat versiot eri markkinoille.
- Haasteenamme on kehittää kustannustehokkaita menetelmiä, joilla saadaan vertailukelpoista ja helposti sovellettavaa kulttuurista tietoa, pientenkin yritysten sovellettavaksi. Myös käyttäjäpalautteen keräämistä etänä kehitetään innokkaasti, sillä prototyyppivaiheessa saatu palaute on kullanarvoista, sanoo Kujala.
Monien erilaisten kulutustavaroiden vienti uusille markkinoille voi epäonnistua hyvinkin yllättävistä syistä.
Amerikkalaisautot ovat liian suuria Japanin liikenteeseen, ja pienikokoiset japanilaiset tuntevat olonsa niiden sisällä epämiellyttäväksi.
Pesukoneiden käyttötarkoitus voi olla epäselvä, kuten maaseudulla asuvilla kiinalaisilla, jotka pesivät koneessa perunoita. Kone voi myös olla epäsopiva tarkoitukseensa, kuten Intiassa, missä teollisuus ei valmista vaatteita konepesun kestäviksi, vaan konepesu pilaa esimerkiksi naisten arvokkaat sarit.
Toisin kuin länsimainen individualisti, eteläkorealainen haluaa koko yhteisöään miellyttävän soittoäänen, jolla hän ei erotu joukosta.
Länsimainen kuluttajakaan ei ole kuin ennen. 90-luvulta tietotekniikalta odotettiin varmatoimisuutta ja tehoa työntekoon. Nyt halutaan positiivisia käyttökokemuksia ja elämyksellisyyttä.
- Monimutkaista ja muutamassa vuodessa vanhenevaa teknologiaa me sen sijaan emme halua, huomauttaa ihmiskeskeisen teknologian ja arvokeskeisen suunnittelun tutkija, professori Gilbert Cockton.
Hän luennoi syyskuussa seminaarissa, jossa perehdyttiin monikulttuurisen suunnittelun haasteisiin.
Yksi digitaalisen tekniikan ongelmista konkretisoituu kodeissamme televisio-dvd-digiboksi-yhdistelmässä. Yhdessä toimiakseen yksittäiset laitteet kytketään toisiinsa valikoimalla erilaisia johtoja, liittimiä ja sovittimia.
- Samoin uuden matkapuhelimen tai kannettavan tietokoneen käyttöönotto on tuskallista. Kyllä tietojen ja sovellusten siirtäminen pitää olla nykyistä helpompaa, sanoo Cockton.
- Kuluttajaa keljuttaa, että hän ei ymmärrä mistä laitteen toimintahäiriö johtuu. Vielä 1960- ja 70-luvulla koneiden vikoja korjattiin usein kotikonstein. Tietotekniikkaa hankkiva nykyihminen ei edes tiedä, mitä hän ostaa.
Cocktonin mukaan hyvin suunniteltu tuote täyttää kaksi kriteeriä. Ensinnäkin se soveltuu käyttötarkoitukseensa. Toiseksi tuotteen ostajan täytyy pitää sitä hintansa arvoisena.
